Älä unohda ottaa lukemista mukaan matkalle

Syksy. Sade. Kylmä. Märkä. Mitä kaikkea sitä vielä tuleekaan mieleen, kun alkaa assosioimaan… Ei kovin mukavia mielikuvia, mutta mikä on paras lääke Suomen syksyyn? Matka aurinkoon tietenkin! Nyt on nimittäin sellaisia ilouutisia tiedotettavana kaikelle kansalle, että tämä sankari se lähtee äkkilähdöllä ylimääräiselle lomalle etelän aurinkoon. Tarkemmin sanottuna matkalle Kaukoitään.

Matkakohteeksi valikoitui hieman yllättäen Thaimaa. Nyt siellä kuulemma on sadekausi, joten lennot sai halvalla. Kaverilta kyselin hieman vinkkiä, joka siellä on usein käynyt ja hän kertoi, että sadekaudesta ei kannatta liikaa murehtia. Kuulemma muutama kuuro tulee silloin tällöin, mutta muuten on rantakelit.

Lento on siis Bangkokiin, jossa tarkoituksena on viettää muutama päivä. Kaupunki on valtava, joten siellä seikkaillessa varmasti aika kuluu, kuin siivillä. Hotelliksi valitsin maailman kuuluun Chao Praya-joen varrella olevan Mandarin Oriental – hotellin. Tämä on ensimmäinen matkani Thaimaahan, joten sen voi sitten tehdä myös tyylillä.

Bangkokin jälkeen ystäväni neuvoi matkustamaan läheiselle paratiisisaarelle Koh Sametille. Siellä hiekka on valkeaa ja Siamin lahden aallot läpsyttelevät rantaan. Samet kuulemma on yksi Thaimaan varmimpia paikkoja päästä nauttimaan auringosta. Toivon todella, että se pitää paikkansa. Kävin lukemassa saareen liittyvän wikipedian sivun, jossa olikin paljon kätevää tietoa. Eniten ehkä säväytti se, että pienellä saarella on useita upeita hiekkarantoja.

Koh Samet avaruudesta käsin!

Itse pidän rannalla olemisesta, mutta täysin tyhjänpanttina makaamista ei kuitenkaan kovin pitkään jaksa. Sen vuoksi onkin mukava olla jotakin aktiviteetteja, jotta saa päivän kulumaan. Nyt ollessani yksin liikenteessä korttipelit ja rantatennikset eivät tule kysymykseen, kun niitä ei voi yksin pelata. Sen sijaan lukeminen on se paras vaihto. En tosin viitsi kantaa isoa pinoa kirjoja tai lehtiä maailman toiselle laidalle. Siinä olisi liikaa työtä. Sen sijaan kotosuomessa ostin kindlen eli lukulaiteen, johon ostin valmiiksi kirjoja ja lehtitarjouksia listaavalta sivustolta muutaman lehden elektronisen vuosikerran, joten lukemista takuulla riittää. Täytyy se verran vielä hehkuttaa Amazonin uutta kindleä, että siinä on erinomainen näyttö, joka ei heijasta tai rasita silmiä ja akku kestää todella pitkään ja muistiin mahtuu paljon luettavaa.

Toinen asia, jota voi rannalla tehdä on kirjoittaminen. Pidän päiväkirjaa ja saattaapa inspiraatiokin iskeä milloin tahansa. Olen nimittäin myöskin koonnut kirjoittamiani tarinoita ja haaveenani on julkaista joskus oma kirja. Nykyäänhän voi omakustanteen ilmeisesti julkaista ihan kohtalaisella kustannuksella, kun ottaa pienen painoksen.

Opiskelu on myöskin aina antoisaa. Aina voi oppia ja opetella jotakin uutta. Sen ei ole pakko olla omaan alaan liittyvää vaan voi olla aivan mitä tahansa. Yleistiedon laajentamisesta on pelkkää hyötyä ja kenties sitä ehtii opetella muutamana sanan paikallista kieltä, vaikka lyhyellä visiitillä maassa olenkin. Saattaahan nimitäin olla, että Thaimaa vie mennessään ja sinne tulee palattua yhä uudelleen ja uudelleen. Ainakin mitä ruokakulttuurin tulee, niin thaimaalainen ruoka on ehkä suosikkini heti japanilaisen ruoan jälkeen. Kaikki ne tuliset ja mausteiset ja aromaattiset sapuskat vievät kielen mennessään. Jos et usko, niin kokeile! Sawatdhtii Krap!

Tom Yam Kung

Loma!

Loma on vihdoin täällä. Johan sitä on tässä vuosi odotettukin. Talvella oli hieman lomaa myös, mutta mikään ei vedä vertoja kesälomalle. Kesä kuitenkin on ehdottomasti se paras aika vuodesta. Silloin luonto herää todella eloon ja kaikki on kauneimmillaan. Ulkona oleskelu on se paras juttu. Muutenkin pidän patikoimisesta ja pyöräilystä, joten kesällä mahdollisuuksia harrastamiseen on huikeasti. Hommasin jopa uuden polkupyörän. Se on sellainen hybridi eli maastopyörän ja maantiepyörän sekoitus. Siinä on hieman paksummat renkaat, kuin maantiepyörässä, mutta silti ohuemmat, kuin maastopyörässä. Vaihteita löytyy perinteiset (shimano) 21 ja edessä on v-jarru ja takana perinteinen jarru. Hommasin pyörän vain muutama viikko sitten, mutta sillä on tullut jo pyöräiltyä todella paljon. Käyn sillä myös töissä, koska matkaa ei ole kuin sellaiset viitisen kilometriä.

En tiedä olisiko se hieman liian iso pala purtavaksi, jos lähtisin pyörällä mökille. Mökille on matkaa noin 80 kilometriä, joten olisihan se aikamoinen lenkki. Olen kuitenkin mielestäni melko hyvässä kunnossa ja olen pyöräillyt paljon. Ja eihän matka ole se mikä tappaa, vaan vauhti. Kyllähän sitä aikoinaan armeijassakin poljettiin erilaisia pyörämarsseja niillä armeijan surkeilla pyörillä, joten enköhän minä kunnon varusteilla yhdestä mökkimatkasta selviä.

Ainoa huono puoli tosin on se, että selkäreppuun tai rinkkaan ei mahdottomia mahdu. Toisaalta saahan sitä mökillä pyykit pestyä, joten ei tarvitse paljoa vaatteita kantaa mukana. Siellä on myös vanhoja vaatteita ja liinavaatteita, joten siinä mielessä pienikin reppu riittää.

Mökillä myös riittää aina paljon tekemistä. Sellaista pientä puuhastelua on suorastaan loputtomiin. Aina jokin sarana narskuu, jota pitää voidella tai kiristää ja puita voi aina hakkailla talven varalle ja pihapiiriä siistiä. Laiturin onneksi laitoin jo veteen keväämmällä, joten lopuista hommista selviän yksinkin. Olen myös varautunut sadepäiviin melko mukavasti. Tilasin nimittäin muutaman lehden netistä kotiin ja olen tarkoituksella jättänyt ne vielä lukematta, jotta voin niitä sitten mökillä rauhassa selailla.  Olen ehkä hieman nörtti ja minulle tulee kotiin Tieteen Kuvalehti ja Tekniikan Maailma. Toki pidän myös kirjojen lukemisesta. Aloitin lukemaan jo kolmannen kerran Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläistä ja joka kerta se kyllä säväyttää. Jotenkin vaikea uskoa, että kuinka tarkasti ja hienosti Waltari osasi kuvailla muinaisen Egyptin elämänmenoa, vaikka ei siellä koskaan käynytkään. Joillakin vain on se lahja, että osaa kirjottaa huikeita tarinoita. Olisi toisaalta mielenkiintoista ottaa osaa jollekin luovan kirjoittamisen kurssille ja kokeilla, saisiko sitä itse mitään kirjoitettua, jos oikein kovasti yrittää. Täytyypä ottaa selvää, josko kansanopistossa olisi sopivaa kurssia…